Yhteiskunnan vallan anatomiasta

Hei !

Päätin aloittaa yhteiskunnallisen vallan anatomian kartoittamisen. Ei varmaankaan onnistu heti, mutta  päätän kuitenkin yrittää.  Pääset kuuntelemaan 4.40 minuutin pohdinnan tästä linkistä.

Uutistyyppi, jonka perimmäinen tarkoitus ei avaudu

Luin tänään tämän Ylen alueuutisen ruumispussien kalleudesta. Jutun muodollinen sanoma lienee se, että poliisipiirin (Itä-Suomen) alueella on 1) paljon murhia / tappoja tai 2) väestö on ikääntynyttä.  Uutisessa kerrotaan, että poliisin määrärahoja uppoaa uutiseen 15 poliisiviran verran vuodessa ( ennuste vuonna 2016).

Hienoa, että uutistoimitus on osannut jäsentää vastakkainasettelun ruumispussien ja poliisivirkojen välille.  Nyt on pakko kysyä miten tämä elävä ristiriita ratkaistaan? Onko niin, että ruumispussien ostaminen tulisi siirtää vainajien vastuulle tai ehkä kuntien vastuulle?

Suomen valtio voisi mielestäni anoa Euroopan Unionin kriisirahastolta varoja tämän tehtävän hoitamiseen, sillä näyttää sille, että valtion perustehtävät ovat nykyään jollekin toiselle taholle kuuluvia.

Eikö olekin kummallista, että julkisuudessa käsitellään yhä enemmän valtion ydintehtäviin kuuluvien vastuiden hoitamista jonkun muun kuin valtion toimesta?  Jopa Yhdysvalloissa pidetään maanpuolustusta ja sisäistä turvallisuutta kaikkein tärkeimpänä tehtävänä.  Samaan aikaan Suomessa poliisi haluaa lakkauttaa humalaisten kuljettamisen, säilyttämisen, katupartoinnin ( joka taitaa olla siirtynyt lähes kokonaan kiinteistöissä työskentelevien vartioiden hommaksi).


Kehittelin esimerkkiuutisen mukaan lisää "klikkiuutisia", joita kansalaiset pääsevät kauhistelemaan sosiaalisessa mediassa:

Jokaisella talvihiekotukseen käytetyllä hiekkamäärällä voisi palkata tuhat sairaanhoitajaa kunnissa

Jokaisella lakkautetulla julkisen liikenteen tuella saisi hankittua 10 000 kouluavustajaa kuntiin.

Samaa voi jatkaa loputtomiin. Yritän vaan sanoa, että uutisten lukija voi astua yleisen lamailmapiirin ansaan, ja alkaa ymmärtämään sellaisia vastakkainasetteluja, joiden olemus on oikeasti ideologinen.

PS. Suositten, että kaikki puoluekantaan katsomatta seuraavat YHTEISKUNTASOPIMUS-neuvottelun ympärillä käytävää "aivopesua" kriittisin silmin.  Ilmassa liikkuu vaikka minkälaisia höpöhöpöjuttuja, joilla kansantalous pelastettaisiin. Tosiasiassa vain tietynlaisen maailmankuvan omaavan "asiantuntijat" ja mielipidevaikuttajat  pääsevät uutisen kohteksi.

 

Miten päästä politiikkauutisen ytimeen?

En ole journalisti. En ole myöskään opiskellut journalismia yhdenkään opintopisteen verran. Tämän vuoksi pyydän ymmärtämään mahdollisia väärinkäsityksiä uutiskäsitteen ja uutisanalyysien ympärillä.

Tarkastelen uutista usean sanomalahden säännöllisenä lukijana sekä usean sadan muun sähköisen uutisen päivittäisenä lukijana netissä.  Ymmärrän uutisen kansalaisena, kuluttajana sekä yhteiskuntatieteilijänä.  Kykenen ymmärtämään jollakin tasolla mikä on uutisen kohde ja mihin uutisen esittäjä uutisella tähtää. Uutinen ei ole uutisen kuluttajan näkökulmasta useinkaan erityisen arvovapaa tai irtressivapaa. Uutisella on joku toimeksiantaja, joka haluaa saada tietyn linjan mukaista uutista oman yhteisönsä välittämäksi. Tästä aiheesta on käyty tärkeää kärjistystä perussuomalaisten ja YLE:n välejä koskien,

Uskoisin, että uutisen kuluttajan näkökulmasta on tärkeää tunnistaa seuraavat asiat:

1. Uutinen on aina jonkun näkökulmasta tuotettu
2. Uutinen on rajattu siten, että siinä on usein tarjolla vain osa uutisoidusta ilmiöstä / asiasta

Entä mitä politiikkauutisesta jää usein huomaamatta? Väitän, että Suomessa politiikasta kertovat uutiset (myös talouspolitiikasta) hukkaavat poltiikan toimijoiden henkilökohtaiset intressit ja tahot, joiden uutisoiminen osaksi uutista tekisi uutisoitavan ilmiön paljon ymmärrettävämmäksi.  Otan tästä esimerkin. Kun valtiovarainministeri rakentaa valtiolle talousarviota hän ei tee sitä vain valtion virkamiesten toiveiden mukaan. Häntä ohjaavat henkilökohtaiset arvot, hänen avustajiensa ja intressiryhmiensä tahto, sekä puolueen / hallituskumppaneiden tahto-ja halu käydä kauppaa esityksen kokoluokasta,  ja yksittäisten menoluokkien sisällöstä.   Tämä esimerkki on ehkä huono, koska valtaosa meistä ei tunne tuon prosessin sisältöä niin tarkkaan, että voisi kuvitella ministerin ja hänen lähipiirinsä ohjausvallan osana valtion koneistoa.

Miksi yksilöt ja heidän toimijuutensa ei näy poltiikkauutisessa? Miksi esim. puolueita lähellä olevia toimijoita ei uutisessa tunnisteta toimijoiksi vaan heitä pidetään ns. ulkopuolisina tahoina tai intressivapaina toimijoina?  En tiedä. Ehkä maa on liian pieni sen paljastamiseksi kuka on kenenkin kaveri tai kuka hyötyy minkäkin asian esiintuomisesta.  Tai ehkä kyse on siitä, että uutinen ei ole sellainen formaatti, jonka tehtävänä on edes kuvata tämän kaltaisia ihmisten ja ilmiöiden välisiä suhteita elleivät ne koske suoraan uutisoitavaa kohdetta esim. Jos uutinen koskee vaikkapa lahjussyytettä. Tuossa tapauksessa kerrotaan mihin tahoihin lahjonnan kohteena ollut henkilö oli kytköksissä. Olisiko lahjontauutisoinnin logiikka siirrettävä laajempiin politiikkaa koskeviin uutisiin? Olisiko logiikan muutoksella uutisointia syventävä vaikutus?

Vaalien merkityksellisyydestä

Hei !


Uutiset vaalien äänestyvilkkaudesta vievät jälleen kerran kaiken uutissisällön vaalipäivänä.  Tämäkin uutinen kertoo sitä miten jokunen innokas kansalainen on herännyt aikaisin sunnuntaiaamuna.  Surullisinta näin hienona demokratian juhlapäivänä on se, että me kansalaiset emme välttämättä juurikaan vaikuta äänestyskäyttäytymisellämme maassa seuraavan neljän vuoden aikana harjoitettavaan hallituspolitiikkaan.  Mutta mitäpä siitä. Meillä on oikeus äänestää, mutta eipä verojen lisäksi meille jää paljon muuta mahdollisuutta olla valintoja tekemässä. Toivottavasti hallitisneuvotteluja seurataan toimittajien toimesta mahdollimman tiukasti. Edelliset hallitusneuvottelut käytiin täydellisessä uutispimennossa. Se taitaa kertoa siitä, että media ei kovinkaan paljon käytä aikaa poliittisen päätöksenteon valaisemiseen.


Kaikesta huolimatta oikein jännittävää vaali-iltaa !