Mitä toivo on - yritys jäsentää suhdetta sosiaalialan olemukseen

Olemme toimittamassa kirjaa sosiaalityön tiimoilta teemalla jossa pohditaan Toivon olemusta. Toivon näkeminen sosiaalityössä näyttää olevan aika hankalaa, kun olen käynyt artikkelimme läpi. Sosiaaliala taitaa olla stigmojen ja ongelmien valtaama niin pitkälle ettei valon, ilon ja toivon olemusta kyetä hahmottamaan uskottavalla ja jäsentyneellä tavalla vaan toivo on nähtävä ongelmanratkaisprosessin osana. Miksiköhän se on näin? Eikö juuri ongelmien ennaltaehkäiseminen edellytä sen näkemistä missä on voimavaroja, toivoa ja mahdollisuuksia? Minun on ihan pakko kysyä miksi tarkastelykehys eli ammatilliset työn rakenteet määrittelevät toivon näkemisen toivottomuudeksi? No, osaanhan minä siihen vastata. Siksi tietenkin, että tällä alalla ja tällä kansakunnan historialla on selityksensä tähän kehityskulkuun. En voi kuitenkaan hyväksyä tätä todellisuutta. Haluan muutosta, haluan, että maailmassa on nähtävissä valoa ja iloa siellä jossa sitä ei aina näytä olevankaan. Miksi emme siis nostaisi tuota puolta ammatillisen tarkastelumme etuasemaan tai miksi emme antaisi sille vaikkapa tiedepoliittista turvapaikkaa:) Alan nyt kuumeisesti miettimään mitä toivo minulle merkitsee henkilökohtaisella tasolla ja mitä se voisi tarkoittaa rakenteellisella tasolla. Olen jälleen hämmennyksen tilassa eikä se ole ollenkaan paha asia. Silloin tuolle tunteelle täytyy tehdä jotain.