Tervehtymään päin, kai?

En muistanutkaan valitella tänne, että sairastuin yllättäen flunssaan pari päivää sitten. Olotila on ollut enemmän kuin epätodellinen ja nyt taitaa olla ainakin kuume poissa. Keuhkoihin koskee ja ääni on osittain kadoksissa joten ei tässä nyt ihan terveitä vielä olla. Tuntuu käsittämättömälle, että sama ihminen joka toisena päivänä voi vetää treeniä tuntitolkulla putkee miettii nyt jaksaako ajaa bussilla apteekkiin ja ruokakauppaan. Se siitä kuolemattomuuden ajatuksesta:) Mietin myös, että mitenhän tässä sitten pärjättäisin jos oltaisiin oikeasti vakavasti sairaita? En uskalla edes ajatella. Perheettömän ihmisen elämä on tässä suhteessa aika painajaismaista. Onneksi useat ystävät ovat tarjonneet apuaan kaupassakäymisessä yms. se lämmittää mieltäni. Maailma on tässäkin suhteessa toivoa täynnä. Sellaisen lupauksen itselleni kuitenkin tein, että telkkarin katselut jää minulta minimiin, jos ei ole pakko katsoa. Tajusin maatessani toimintakyvyttömänä sohvanpohjalla, että tv on täynnä ihan P:stä olevaa ohjelmaa joka tekee ihmisen ihan apaattiseksi ja aivokuolleeksi. Jotain ilopilkkuja siellä on viihteen saralla mutta ne on kyllä aika vähissä. Tämä nyt terveyspoliittisena tilityksenä:)