Mitä voisi olla sosiaalityö itsenäisenä ihmistyönä?

Pidän Kuopion yliopistossa Johdatus sosiaalityö opintojaksolla luennon aiheesta sosiaalityö itsenäisenä ihmistyönä. Ajattelin pohdiskella aihetta näin julkisesti, jos joku haluaisi kommentoida aiheeseen jotain olennaista tai haastaa minut näkemyksissäni. Se olisi enemmän kuin suotavaa. Aihe on mitä suuremmassa määrin haastava, koska sosiaalityö on näyttäytynyt ja näyttäytyy hyvinvointivaltiollisena toimijuutena ja useinmiten ammattialan todellisuus näyttäytyy kunnallisen sosiaalityön esim. perusturvatyön ja lastensuojelun muodossa. Tämän lisäksi sosiaalityöllä näyttää olevan vahva ongelmakeskeinen lähtökohta joka hukkaa mielestäni eräitä hyvin olennaisia elementtejä sosiaalityön olemuksesta. Pyrin avamaan perusteluja esittämieni väitteiden tueksi joko valistuneita mielipiteitä tai käytän asianmukaisia tieteellisiä lähteitä (niitä ei tosin taida olla). Jos kuitenkin jätämme hetkeksi tämän sosiaalityön historiallisen ja nykyisen realitodellisuuden haluaisin "maalata" sellaisen sosiaalityön kuvaa jossa sosiaalityöstä voidaan puhua sosiaalityöstä ihmistyön viitekehyksessä / asiantuntemuksena. Haluan hahmotella mitä tähän ymmärrykseen vaadittava tieto voisi olla, mikä voisi olla sosiaalityön asiantuntemuksen ydin ja miten nykyistä yliopistollista koulutusta ja sen sisältöjä tulisi korjata tai haastaa tätä sosiaalityön olemusta vastaavaksi. Tämä pohjustuksena. Jatkan prosessointia ainakin torstaihin asti. Heittäkää ihmeessä asiallisia kommenteja Ps. Myös minusta tuntuu kommentit ovat tervetulleita:)