Hei !
Päätin aloittaa yhteiskunnallisen vallan anatomian kartoittamisen. Ei varmaankaan onnistu heti, mutta päätän kuitenkin yrittää. Pääset kuuntelemaan 4.40 minuutin pohdinnan tästä linkistä.
maanantaina, lokakuuta 12, 2015
keskiviikkona, elokuuta 19, 2015
Uutistyyppi, jonka perimmäinen tarkoitus ei avaudu
Luin tänään tämän Ylen alueuutisen ruumispussien kalleudesta. Jutun muodollinen sanoma lienee se, että poliisipiirin (Itä-Suomen) alueella on 1) paljon murhia / tappoja tai 2) väestö on ikääntynyttä. Uutisessa kerrotaan, että poliisin määrärahoja uppoaa uutiseen 15 poliisiviran verran vuodessa ( ennuste vuonna 2016).
Hienoa, että uutistoimitus on osannut jäsentää vastakkainasettelun ruumispussien ja poliisivirkojen välille. Nyt on pakko kysyä miten tämä elävä ristiriita ratkaistaan? Onko niin, että ruumispussien ostaminen tulisi siirtää vainajien vastuulle tai ehkä kuntien vastuulle?
Suomen valtio voisi mielestäni anoa Euroopan Unionin kriisirahastolta varoja tämän tehtävän hoitamiseen, sillä näyttää sille, että valtion perustehtävät ovat nykyään jollekin toiselle taholle kuuluvia.
Eikö olekin kummallista, että julkisuudessa käsitellään yhä enemmän valtion ydintehtäviin kuuluvien vastuiden hoitamista jonkun muun kuin valtion toimesta? Jopa Yhdysvalloissa pidetään maanpuolustusta ja sisäistä turvallisuutta kaikkein tärkeimpänä tehtävänä. Samaan aikaan Suomessa poliisi haluaa lakkauttaa humalaisten kuljettamisen, säilyttämisen, katupartoinnin ( joka taitaa olla siirtynyt lähes kokonaan kiinteistöissä työskentelevien vartioiden hommaksi).
Kehittelin esimerkkiuutisen mukaan lisää "klikkiuutisia", joita kansalaiset pääsevät kauhistelemaan sosiaalisessa mediassa:
Jokaisella talvihiekotukseen käytetyllä hiekkamäärällä voisi palkata tuhat sairaanhoitajaa kunnissa
Jokaisella lakkautetulla julkisen liikenteen tuella saisi hankittua 10 000 kouluavustajaa kuntiin.
Samaa voi jatkaa loputtomiin. Yritän vaan sanoa, että uutisten lukija voi astua yleisen lamailmapiirin ansaan, ja alkaa ymmärtämään sellaisia vastakkainasetteluja, joiden olemus on oikeasti ideologinen.
PS. Suositten, että kaikki puoluekantaan katsomatta seuraavat YHTEISKUNTASOPIMUS-neuvottelun ympärillä käytävää "aivopesua" kriittisin silmin. Ilmassa liikkuu vaikka minkälaisia höpöhöpöjuttuja, joilla kansantalous pelastettaisiin. Tosiasiassa vain tietynlaisen maailmankuvan omaavan "asiantuntijat" ja mielipidevaikuttajat pääsevät uutisen kohteksi.
Hienoa, että uutistoimitus on osannut jäsentää vastakkainasettelun ruumispussien ja poliisivirkojen välille. Nyt on pakko kysyä miten tämä elävä ristiriita ratkaistaan? Onko niin, että ruumispussien ostaminen tulisi siirtää vainajien vastuulle tai ehkä kuntien vastuulle?
Suomen valtio voisi mielestäni anoa Euroopan Unionin kriisirahastolta varoja tämän tehtävän hoitamiseen, sillä näyttää sille, että valtion perustehtävät ovat nykyään jollekin toiselle taholle kuuluvia.
Eikö olekin kummallista, että julkisuudessa käsitellään yhä enemmän valtion ydintehtäviin kuuluvien vastuiden hoitamista jonkun muun kuin valtion toimesta? Jopa Yhdysvalloissa pidetään maanpuolustusta ja sisäistä turvallisuutta kaikkein tärkeimpänä tehtävänä. Samaan aikaan Suomessa poliisi haluaa lakkauttaa humalaisten kuljettamisen, säilyttämisen, katupartoinnin ( joka taitaa olla siirtynyt lähes kokonaan kiinteistöissä työskentelevien vartioiden hommaksi).
Kehittelin esimerkkiuutisen mukaan lisää "klikkiuutisia", joita kansalaiset pääsevät kauhistelemaan sosiaalisessa mediassa:
Jokaisella talvihiekotukseen käytetyllä hiekkamäärällä voisi palkata tuhat sairaanhoitajaa kunnissa
Jokaisella lakkautetulla julkisen liikenteen tuella saisi hankittua 10 000 kouluavustajaa kuntiin.
Samaa voi jatkaa loputtomiin. Yritän vaan sanoa, että uutisten lukija voi astua yleisen lamailmapiirin ansaan, ja alkaa ymmärtämään sellaisia vastakkainasetteluja, joiden olemus on oikeasti ideologinen.
PS. Suositten, että kaikki puoluekantaan katsomatta seuraavat YHTEISKUNTASOPIMUS-neuvottelun ympärillä käytävää "aivopesua" kriittisin silmin. Ilmassa liikkuu vaikka minkälaisia höpöhöpöjuttuja, joilla kansantalous pelastettaisiin. Tosiasiassa vain tietynlaisen maailmankuvan omaavan "asiantuntijat" ja mielipidevaikuttajat pääsevät uutisen kohteksi.
lauantaina, elokuuta 15, 2015
Miten päästä politiikkauutisen ytimeen?
En ole journalisti. En ole myöskään opiskellut journalismia yhdenkään opintopisteen verran. Tämän vuoksi pyydän ymmärtämään mahdollisia väärinkäsityksiä uutiskäsitteen ja uutisanalyysien ympärillä.
Tarkastelen uutista usean sanomalahden säännöllisenä lukijana sekä usean sadan muun sähköisen uutisen päivittäisenä lukijana netissä. Ymmärrän uutisen kansalaisena, kuluttajana sekä yhteiskuntatieteilijänä. Kykenen ymmärtämään jollakin tasolla mikä on uutisen kohde ja mihin uutisen esittäjä uutisella tähtää. Uutinen ei ole uutisen kuluttajan näkökulmasta useinkaan erityisen arvovapaa tai irtressivapaa. Uutisella on joku toimeksiantaja, joka haluaa saada tietyn linjan mukaista uutista oman yhteisönsä välittämäksi. Tästä aiheesta on käyty tärkeää kärjistystä perussuomalaisten ja YLE:n välejä koskien,
Uskoisin, että uutisen kuluttajan näkökulmasta on tärkeää tunnistaa seuraavat asiat:
1. Uutinen on aina jonkun näkökulmasta tuotettu
2. Uutinen on rajattu siten, että siinä on usein tarjolla vain osa uutisoidusta ilmiöstä / asiasta
Entä mitä politiikkauutisesta jää usein huomaamatta? Väitän, että Suomessa politiikasta kertovat uutiset (myös talouspolitiikasta) hukkaavat poltiikan toimijoiden henkilökohtaiset intressit ja tahot, joiden uutisoiminen osaksi uutista tekisi uutisoitavan ilmiön paljon ymmärrettävämmäksi. Otan tästä esimerkin. Kun valtiovarainministeri rakentaa valtiolle talousarviota hän ei tee sitä vain valtion virkamiesten toiveiden mukaan. Häntä ohjaavat henkilökohtaiset arvot, hänen avustajiensa ja intressiryhmiensä tahto, sekä puolueen / hallituskumppaneiden tahto-ja halu käydä kauppaa esityksen kokoluokasta, ja yksittäisten menoluokkien sisällöstä. Tämä esimerkki on ehkä huono, koska valtaosa meistä ei tunne tuon prosessin sisältöä niin tarkkaan, että voisi kuvitella ministerin ja hänen lähipiirinsä ohjausvallan osana valtion koneistoa.
Miksi yksilöt ja heidän toimijuutensa ei näy poltiikkauutisessa? Miksi esim. puolueita lähellä olevia toimijoita ei uutisessa tunnisteta toimijoiksi vaan heitä pidetään ns. ulkopuolisina tahoina tai intressivapaina toimijoina? En tiedä. Ehkä maa on liian pieni sen paljastamiseksi kuka on kenenkin kaveri tai kuka hyötyy minkäkin asian esiintuomisesta. Tai ehkä kyse on siitä, että uutinen ei ole sellainen formaatti, jonka tehtävänä on edes kuvata tämän kaltaisia ihmisten ja ilmiöiden välisiä suhteita elleivät ne koske suoraan uutisoitavaa kohdetta esim. Jos uutinen koskee vaikkapa lahjussyytettä. Tuossa tapauksessa kerrotaan mihin tahoihin lahjonnan kohteena ollut henkilö oli kytköksissä. Olisiko lahjontauutisoinnin logiikka siirrettävä laajempiin politiikkaa koskeviin uutisiin? Olisiko logiikan muutoksella uutisointia syventävä vaikutus?
Tarkastelen uutista usean sanomalahden säännöllisenä lukijana sekä usean sadan muun sähköisen uutisen päivittäisenä lukijana netissä. Ymmärrän uutisen kansalaisena, kuluttajana sekä yhteiskuntatieteilijänä. Kykenen ymmärtämään jollakin tasolla mikä on uutisen kohde ja mihin uutisen esittäjä uutisella tähtää. Uutinen ei ole uutisen kuluttajan näkökulmasta useinkaan erityisen arvovapaa tai irtressivapaa. Uutisella on joku toimeksiantaja, joka haluaa saada tietyn linjan mukaista uutista oman yhteisönsä välittämäksi. Tästä aiheesta on käyty tärkeää kärjistystä perussuomalaisten ja YLE:n välejä koskien,
Uskoisin, että uutisen kuluttajan näkökulmasta on tärkeää tunnistaa seuraavat asiat:
1. Uutinen on aina jonkun näkökulmasta tuotettu
2. Uutinen on rajattu siten, että siinä on usein tarjolla vain osa uutisoidusta ilmiöstä / asiasta
Entä mitä politiikkauutisesta jää usein huomaamatta? Väitän, että Suomessa politiikasta kertovat uutiset (myös talouspolitiikasta) hukkaavat poltiikan toimijoiden henkilökohtaiset intressit ja tahot, joiden uutisoiminen osaksi uutista tekisi uutisoitavan ilmiön paljon ymmärrettävämmäksi. Otan tästä esimerkin. Kun valtiovarainministeri rakentaa valtiolle talousarviota hän ei tee sitä vain valtion virkamiesten toiveiden mukaan. Häntä ohjaavat henkilökohtaiset arvot, hänen avustajiensa ja intressiryhmiensä tahto, sekä puolueen / hallituskumppaneiden tahto-ja halu käydä kauppaa esityksen kokoluokasta, ja yksittäisten menoluokkien sisällöstä. Tämä esimerkki on ehkä huono, koska valtaosa meistä ei tunne tuon prosessin sisältöä niin tarkkaan, että voisi kuvitella ministerin ja hänen lähipiirinsä ohjausvallan osana valtion koneistoa.
Miksi yksilöt ja heidän toimijuutensa ei näy poltiikkauutisessa? Miksi esim. puolueita lähellä olevia toimijoita ei uutisessa tunnisteta toimijoiksi vaan heitä pidetään ns. ulkopuolisina tahoina tai intressivapaina toimijoina? En tiedä. Ehkä maa on liian pieni sen paljastamiseksi kuka on kenenkin kaveri tai kuka hyötyy minkäkin asian esiintuomisesta. Tai ehkä kyse on siitä, että uutinen ei ole sellainen formaatti, jonka tehtävänä on edes kuvata tämän kaltaisia ihmisten ja ilmiöiden välisiä suhteita elleivät ne koske suoraan uutisoitavaa kohdetta esim. Jos uutinen koskee vaikkapa lahjussyytettä. Tuossa tapauksessa kerrotaan mihin tahoihin lahjonnan kohteena ollut henkilö oli kytköksissä. Olisiko lahjontauutisoinnin logiikka siirrettävä laajempiin politiikkaa koskeviin uutisiin? Olisiko logiikan muutoksella uutisointia syventävä vaikutus?
sunnuntaina, huhtikuuta 19, 2015
Vaalien merkityksellisyydestä
Hei !
Uutiset vaalien äänestyvilkkaudesta vievät jälleen kerran kaiken uutissisällön vaalipäivänä. Tämäkin uutinen kertoo sitä miten jokunen innokas kansalainen on herännyt aikaisin sunnuntaiaamuna. Surullisinta näin hienona demokratian juhlapäivänä on se, että me kansalaiset emme välttämättä juurikaan vaikuta äänestyskäyttäytymisellämme maassa seuraavan neljän vuoden aikana harjoitettavaan hallituspolitiikkaan. Mutta mitäpä siitä. Meillä on oikeus äänestää, mutta eipä verojen lisäksi meille jää paljon muuta mahdollisuutta olla valintoja tekemässä. Toivottavasti hallitisneuvotteluja seurataan toimittajien toimesta mahdollimman tiukasti. Edelliset hallitusneuvottelut käytiin täydellisessä uutispimennossa. Se taitaa kertoa siitä, että media ei kovinkaan paljon käytä aikaa poliittisen päätöksenteon valaisemiseen.
Kaikesta huolimatta oikein jännittävää vaali-iltaa !
Uutiset vaalien äänestyvilkkaudesta vievät jälleen kerran kaiken uutissisällön vaalipäivänä. Tämäkin uutinen kertoo sitä miten jokunen innokas kansalainen on herännyt aikaisin sunnuntaiaamuna. Surullisinta näin hienona demokratian juhlapäivänä on se, että me kansalaiset emme välttämättä juurikaan vaikuta äänestyskäyttäytymisellämme maassa seuraavan neljän vuoden aikana harjoitettavaan hallituspolitiikkaan. Mutta mitäpä siitä. Meillä on oikeus äänestää, mutta eipä verojen lisäksi meille jää paljon muuta mahdollisuutta olla valintoja tekemässä. Toivottavasti hallitisneuvotteluja seurataan toimittajien toimesta mahdollimman tiukasti. Edelliset hallitusneuvottelut käytiin täydellisessä uutispimennossa. Se taitaa kertoa siitä, että media ei kovinkaan paljon käytä aikaa poliittisen päätöksenteon valaisemiseen.
Kaikesta huolimatta oikein jännittävää vaali-iltaa !
sunnuntaina, tammikuuta 01, 2012
Ulko-ja turvallisuuspolitiikkaa harrastamassa
Hello! Ajattelin käynnistellä omat pohdinnat maailmanpolitiikan selvittämiseksi itselleni. Mietin vielä oman blogin perustamista tähän tarpeeseen, mutta näin aluksi tämä vajaalla käytöllä oleva blogi saa käydä tarkoitukseen.
Voin melkein tänä päivänä todeta, että harrastan ulko-ja turvallisuuspoliittista ajattelua.
En ole mikään asiantuntija, enkä edes pyri ymmärtämään maailmaa kokonaisuutena. Otan joka päivä maailmaan uuden suhteen, ja sen vuoksi onkin hedelmällistä syventää osaamista ja ymmärrystä sellaisiin ilmiöihin, jotka tuottavat uusia päättelyketjuja yhä uusien tiedollisten aluevaltausten tekemiseen.
Myönnetään heti alkuun, että olen sitoutunut ainostaan ihmisoikeuksien edistämiseen maailmassa. Minua ei kiinnosta valtapelit valtioiden välillä tai nationalistinen paatos Suomen asemasta Venäjän naapurina. Kiinnostaa on myös miten hyvin Suomen hallitus- ja hallinnollis-poliittinen koneisto hahmottaa ihmis-ja perusoikeusarvot, ja mikä on Suomen valtion globaali vastuu näissä asioissa.
Tämä rakas Suomemme on paljanut minulle täydellisesti kahdet kasvonsa. Martti Ahtisaaren saavutuksia ylistetään kekkospaatoksella huomioimatta, että samaan aikaan käymme liittolaistemme kanssa sotaa Afganistanissa ja viemme aseita diktaattori-ja sortajahallituksille. Näkemykseni Suomen valtion toiminnasta maailmanrauhan rakennusprojekteissa on siis kärsinyt mielessäni kunnon kolauksen.
Suomessa uskotellaan valtaeltiitin keskuudessa, että me tavalliset kansalaiset emme ymmärrä miten maailman konfliktit- ja luonnonvarojen ryöstö tapahtuu. Kyllä me ymmärrämme. Kun enää valtakunnan pää-äänenkannattajat eivät suodata meille tulevaa dataa maailmasta, niin kukaan ei voi estää laajemman ymmärryksen saamista prosesseista, joissa Suomikin on suoraan ja epäsuoraan mukana.
Palaan kaikkiin näihin asetelmiin blogissani. Aion tonkia EU:n epämääräiset bisnekset dikaattoreiden kanssa, yhdistellä asekauppavirrat ja maailman luonnonvarojen ryöstön jne. keskenään. Näin harrastajan ei tarvitse edes olla aina oikeassa. Riittää, kun esitän valistuneimman arvauksen todellisuudesta. Siihen minulla on riittävä ymmärrys ja materiaali netin kautta käytettävissä.
PS. Presidenttiehdokkaiden haastatteluista unohtuneet vaikeat kysymykset löytää jatkossa myös täältä, tai uudesta blogista. Voitte sitten kysyä niitä, kun liikutte vaalitilaisuuksissa.
Eli me palataan näihin asioihin. Minut löydät parhaiten aiheen piiristä Twitteristä.
Voin melkein tänä päivänä todeta, että harrastan ulko-ja turvallisuuspoliittista ajattelua.
En ole mikään asiantuntija, enkä edes pyri ymmärtämään maailmaa kokonaisuutena. Otan joka päivä maailmaan uuden suhteen, ja sen vuoksi onkin hedelmällistä syventää osaamista ja ymmärrystä sellaisiin ilmiöihin, jotka tuottavat uusia päättelyketjuja yhä uusien tiedollisten aluevaltausten tekemiseen.
Myönnetään heti alkuun, että olen sitoutunut ainostaan ihmisoikeuksien edistämiseen maailmassa. Minua ei kiinnosta valtapelit valtioiden välillä tai nationalistinen paatos Suomen asemasta Venäjän naapurina. Kiinnostaa on myös miten hyvin Suomen hallitus- ja hallinnollis-poliittinen koneisto hahmottaa ihmis-ja perusoikeusarvot, ja mikä on Suomen valtion globaali vastuu näissä asioissa.
Tämä rakas Suomemme on paljanut minulle täydellisesti kahdet kasvonsa. Martti Ahtisaaren saavutuksia ylistetään kekkospaatoksella huomioimatta, että samaan aikaan käymme liittolaistemme kanssa sotaa Afganistanissa ja viemme aseita diktaattori-ja sortajahallituksille. Näkemykseni Suomen valtion toiminnasta maailmanrauhan rakennusprojekteissa on siis kärsinyt mielessäni kunnon kolauksen.
Suomessa uskotellaan valtaeltiitin keskuudessa, että me tavalliset kansalaiset emme ymmärrä miten maailman konfliktit- ja luonnonvarojen ryöstö tapahtuu. Kyllä me ymmärrämme. Kun enää valtakunnan pää-äänenkannattajat eivät suodata meille tulevaa dataa maailmasta, niin kukaan ei voi estää laajemman ymmärryksen saamista prosesseista, joissa Suomikin on suoraan ja epäsuoraan mukana.
Palaan kaikkiin näihin asetelmiin blogissani. Aion tonkia EU:n epämääräiset bisnekset dikaattoreiden kanssa, yhdistellä asekauppavirrat ja maailman luonnonvarojen ryöstön jne. keskenään. Näin harrastajan ei tarvitse edes olla aina oikeassa. Riittää, kun esitän valistuneimman arvauksen todellisuudesta. Siihen minulla on riittävä ymmärrys ja materiaali netin kautta käytettävissä.
PS. Presidenttiehdokkaiden haastatteluista unohtuneet vaikeat kysymykset löytää jatkossa myös täältä, tai uudesta blogista. Voitte sitten kysyä niitä, kun liikutte vaalitilaisuuksissa.
Eli me palataan näihin asioihin. Minut löydät parhaiten aiheen piiristä Twitteristä.
sunnuntaina, lokakuuta 02, 2011
Hepparatsastusreissusta ja kulttuuririennoista
Hello! Ihan oli pakko tulla hehkuttamaan miten kiva ratsastusreissu meillä oli jälleen kerran. Olimme kivalla porukalla Rautalammilla Elämysten ja Ystävyyden kartanolla sellaisella 4 h metsävaelluksella. Mukana oli useita miehiä ja naisia, jotka kokeilivat ratsastusta ensimmäistä kertaa. Uskoisin, että kaikki saivat hyvän kokemuksen ratsastuksesta. Islannin hevonen on leppoisa ja vahva otus, kun sai pari todella isoa kaveria kannettua reissun ajan ilman minkäänlaista vaivaa. Yli 100 kiloa meni rikki ihan kevyesti.
Minä sain ratsastaa taas samalla hepalla kuin eka kerran. Tämä hevonen on yhtä erikoinen kuin minäkin:) Se ei halua kastella jalkojaan, ja haluaa välillä potkia muita hevosia. Sainkin kunnian ratsastaa toiseksi viimeisenä ohjaajan edessä.
Matkalla oli pari tiukkaa paikkaa. Ensimmäinen oli se, kun heppani oikaisi kuusen läpi, tai läheltä kuusta. Hevonen meni oksien läpi, mutta minä lensin hevosen selkästä suorin jaloin:) Onneksi alla oli pehmeää sammalta, joten matka jatkui siitä vaan eteenpäin. Onpahan tuokin nyt kokeiltu. Onneksi en jäänyt jalustimista kiinni.
Toinen hankala tilanne oli se, kun hevonen ei halunnut mennä erään kosteikon yli oikeasta kohdasta. Sain käännyttää hevosta useaan kertaa, jotta se vaivautui kastelemaan kaviot. Ymmärrän häntä oikein hyvin. Minäkään en olisi mennyt ihan vapaaehtoisesti ko. kohdasta ihan vapaaehtoisesti.
Eli olipa taas niin kivaa! Tuttu hevonen on kyllä kiva. Tietää vähän sen aikeista, ja sen tavasta ajatella. Nyt haaveilen sellaisella suomen hevosella ratsastamista. Pitäisi kai mennä johonkin sellaiseen ratsastuskouluun tai vastaavaan. Oi, oi, miksiköhän en ole aikaisemmin keksinyt tätä harrastusta? Noh, onhan tässä loppuelämä aikaa.
Halusin sanoa myös tänään, että SUOSITTELEN lämpimästi Kuopion kaupunginteatterin musikaalia Katrina. Yritin olla oikein rohkea ettei kyynelkään olisi tullut mieleen. Ei ihan onnistunut:) Iso ponnistus teatterilta, mutta kannattava. En ole aikoihin nähnyt vastaavan kaltaista esitystä.
Toinen esitys jota haluan suositella on musikaali Kuolio. Sitä on esitetty Kuopiossa Sotkulla. Aivan mahtavaa analyysiä ihmiskunnasta, ja aivan uniikki tuote. Laitosmaisuus ja ummehtuneisuus on tästä esityksestä todella kaukana. Tämän kaltaista herkkua ahmisin mielelläni mieleni täyteen:)
Mutta tässäpä nämä ihan viimeisimmät ajatukset. Tänään olisi tarjolla vielä Bodybalancea jumpan muodossa, ja tuon jälkeen vielä leffa Kuvakukossa. Ei yhtään huono elämä. Nämä kaikki elämykset ovat olleet pimenevään syksyyn enemmän kuin tarpeen.
Kuvan lähteen löydät täältä.
Mukavaa iltaa kaikille!
keskiviikkona, syyskuuta 21, 2011
Touhua ja tohinaa syksylle
Hello! Huuh! Piti oikein tulla tännekin huokailemaan miten haastava syksy on edessä, tai käsillä. Ei siinä mitään, on kiva olla tarpeellinen. Se tulee vaan aina kesän jälkeen yllätyksenä miten paljon ihmiselle voi kertyä vastuita ja asioita joiden hoitaminen ottaa paljon aikaa kalenterista. Syksyn aikana on päästävä eteenpäin opinnoissa, työhommissa sekä aloitettava kampanjoimaan maalle uutta presidenttiä (joka tulee olemaan Eva Biaudet). Näiden kaikkien vastuiden lisäksi TÄYTYY ehdottomasti löytää aikaa ystäville ja harrastuksille, joista liikunta ja kulttuuri vievät leijonan osan.
Mietin jo tänään ihan vakavissani, että pitäisiköhän minun peruuttaa idea tammikuun matkasta ulkomaille. Näin saisin ajallista pelivaraa kaikkien suunnitelmien eteenpäin saattamiselle. Jos säästäisin lomahaaveet kesälomalle 2012, niin voisin tehdä pidemmän matkan. Ongelmana on vaan se, että pitäisi kestää todella pimeä ja kylmä aika Suomessa. Se ei tunnu yhtään hyvälle.
Toisaalta lentoliput on sikakalliit tammikuussa. Kesän korvilla ne voisivat olla satoja euroja halvempia, kuten myös majoitukset. Noh, täytyy pohtia asiaa. Kaikki järjestyy, olen sitä ihan varma.
Onneksi syksyn aikana on paljon matkustamista Helsinkiin. Saan tavata ystäviä, ja verkostoitua ammatillisesti. Ajatuskin virkistää enemmän kuin paljon.
Tosinsanoen minulla ei tainnut olla oikein mitään sanottavaa. Eipä sekään ole mitenkään erikoista:-)
Ehkä sen tyydyn toteamaan, että tänään edessä on tanssitreenit ja toivottavasti myös sairaan kova punttitreeni. Tässä alkaa jo tuntemaan itsensä vaikka miksi, kun ei tee kunnon voimaharjoittelua.
Oikein mukavaa iltaa kaikille!
Tulevan presidentin kuvan lähde löytyy täältä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)